THEY SAID YES!

Molempia kaasoja on nyt kysytty tehtäviin ja molemmat vastasivat myöntävästi, kostein silmin.<3

Samoin suostui toinen bestmaneista, toista ei mies ole vielä ehtinyt nähdä. Eilinen venyi toisen bestmanin ja kaason luona yömyöhään saunoen ja häistä höpisten.

Eikö ookki mageet noi pullot!? Mies teki itse kuvanmuokkausohjelmalla niihin etiketit, tuli niiin siistit, huh!
Kaasosormus on Swarovskin. Toivon, että sitä pidetään sitten hääpäivänäni.

"I already found my man, but I still need my girls. Will You be my Maid Of Honor?"

Tällaisissa koristelluissa bokseissa kaasolahjat lähti matkaan.

Moni kukka päältä kaunis... Muttei päällä?

Toisen kaason kanssa tuli myös kirppisteltyä.

Oli muuten jännä, kun selitin hänelle automatkalla kirpparille, millaisen mekon haluaisin hääjuhlien jatkoille. Varsinainen häämekko on siis tiukka merenneitomalli, jolla ei todellakaan jorata! Jatkomekoksi haluan valkoisen, lyhyen, tyköistuvan mekon blingillä.

Kuin taikaiskusta, samantapainen mekko kantautui kaasoni silmiin kirpparin alkupäässä ja vieläpä oikeassa koossa! Olin varma tämän olleen kohtalon sanelemaa. Jännittyneenä ja suurin odotuksin mentiin sovittamaan mekkoa, kunnes tajusin sen tosi huonoksi malliksi mulle. Yläosa oli aivan täydellinen ja sopivan tiukka sekä erittäin kauniisti timantein kirjailtu, mutta tyllinen alaosa ei laskeutunut yhtään niin nätisti. Näytin todella leveältä, eikä mulla edes ole leveä lantio.. Noh, ehkä tää oli vaan muistutus mulle, ettei pidä ostaa sikaa säkissä. Olin nimittäin suunnitellut tilaavani jatkomekon jostain nettikaupasta halvalla, mutta selvästikin kannattaa ennemmin mennä kokeilemaan  ja sovittelemaan johonkin ennen ostopäätöstä.

Tässä siis mun ihannemekko jatkoille.

Ei kirpparireissulta onneks tyhjin käsin lähdetty; Matkaan tarttui pari uudenveroista juhlavampaa paitaa, pieni aaltomalja ja soma pitsireunainen ruukku.

Myös Confetissa tuli pistäydyttyä. Rakastuin noihin vaaleanpunaisiin timantteihin ikihyviks!<3
Muffinivuoat lähti jo mukaan, mutta timskuja ei voinu vielä ostaa, päiväys ei riittänyt. 99% varmasti palaan hakemaan sitten lähempänä häitä.

Siinä kaikki tältä illalta!

Kauniita unia, ruusuisia kuvia!

Wifey-to-be

Unelmia & Häähommia

Ensiaskeleet..


Jo jonkin aikaa on tuntunut siltä, että on haluan jakaa ajatuksiani todella läheltä pintaa blogin muodossa. Mulla on palava intohimo ja suuri kunnia kirjoittaa, kuvata, seurata ja elää aihetta; HÄÄT

Mikä voisikaan olla ihanampi aihe kirjoituksille kuin omat häät. Jokaisen naisen päivä prinsessana. Päivä, jolloin saa virallisesti sen oman unelmien prinssin, päivä onnenkyynelille, päivä puhtaalle rakkaudelle. Ja kaiken lisäksi siitä saa tehdä juuri omannäköisensä; toteuttaa jo lapsena päätetyt hattaran väriset ruusuiset unelmat. Tosin silloin sulhasen paikalla taisi olla Barbien Ken, hah. Jotain perää siinäkin haaveessa kuitenkin oli; tuleva aviomieheni on komea ilmestys tummine piirteineen ja oliivin värisine silmineen.

Siinä oli alkuun vähän johdantoa hääblogini suunnasta. Toivottavasti mahdollisimman moni hääihminen ja kanssamorsian tulee blogini kautta lukemaan ja näkemään asioita mun silmin. Vastaavasti haluan alkaa lukemaan ja seuraamaan aktiivisemmin myös muiden blogeja.
Olen kirjoittanut nuorempana paljon tarinoita ja runoja, joten äidinkieli on aina ollut mulle tosi tärkeä oppiaine, kirjat tosin ei. En ikinä ole ollut mikään lukijatyyppi, ja lukemieni kirjojen määrän voi laskea yhden käden sormin.
Kirjoittaminen sen sijaan antaa mulle jotain, ei sitä osaa selittää. Osallistuin nuorena muutamiin kirjoituskilpailuihin hyvällä menestyksellä; voitin joistain jopa pääpalkintoja. Kirjoitin aktiivisesti ajatuksiani myös runomuodossa ylös, niin iloista kuin suruistakin. Jos löydän tuon vihon jostain, voin (mahdollisesti) jakaa kirjoittamiani runoja kanssanne. Mulle aforismit, runot ja laulujen sanat on todella tärkeitä omalle kohdalle osuessaan, joten niitäkin täällä varmasti tullaan näkemään.

Wifey-to-be & Hubby-to-be

Olen pian 23-vuotias nuori nainen Helsingistä. Vanhempani muuttivat aikoinaan Helsinkiin Pohjois-Karjalasta, ja se kuulemma kuuluu aksentistani.
Ammatiltani kondiittori, tällä hetkellä työtön joten kaikki vapaa-aika tahtoo kulua häiden suunnitteluun. Olin juuri 2,5 vuotta töissä ranskalaisessa konditoriassa työskennellen kansainvälisten ihmisten kanssa työkielenä englanti, joten vieläkin meinaan puhua finglishiä välillä. Ainakin ajattelen usein englanniksi ennemmin kuin suomeksi, joten älkää ihmetelkö kun tännekin varmasti niitä englanninkielisiä sanoja mahtuu.

Mutta siis, tapasin tulevan mieheni yhteisten kavereiden kautta vuoden 2012 tammikuussa. Meillä synkkasi heti erittäin hyvin ja päädyimme seurustelemaan 13.3.2012. Hänessä oli heti sitä jotain. Sen jälkeen jokainen 13. perjantai on ollut mulle ihan jotain muuta kuin huonon onnen päivä. Yhteen muutettiin noin vuosi seurustelun alettua ja kihloihin mentiin 1.6.2014 vihdoin ja viimein - selvennys: Oltais menty paljon aiemminkin mutta aina tuli este. Kesän 2013 aikana tuntui että kaverit kihlautui oikeen kilpaa, niin ei haluttu samaan aikaan kihlautua ja sitten syksyllä mun tuleva sister-in-law kihlautui, joten annettiin vielä ajan kulua. Tässä välissä otettiin vasemman käden keskisormiin love -tatuoinnit. Ajateltiin, että ne näyttää tosi kivalta sitten kun viereisessä sormessa kimmeltää sormus.
Seuraavan vuoden alkukeväällä tuleva mieheni laittoi yhtäkkiä Youtubesta Bruno Marsin Marry you -biisin soimaan katsoen minua rakkaudentäyteisin silmin - tiesin, että tästä alkaa taas kihlaushuuma. Alettiin sitten yhdessä miettiä näitä asioita ja tuumattiin että kyllä me nyt mennään hetimmiten kihloihin. Sekin sitten kuitenkin estyi - mulla oli niin paha allergia koivun siitepölystä koko kevään ajan, ettei haluttu pitää kihlajaisia kun tuleavan morsiamen nenukki ja silmät punotti non-stoppina.
Meille molemmille kihlajaisjuhla oli siis ehdoton kun molemmat ollaan innokkaita juhlien järjestäjiä. No - käytiin kuitenkin siinä kevään edetessä jo sormusostoksilla ja sormuksiin kaiverrutettiin päiväys 1.6.2014. Häistä ei kihlauksen aikana ollut vielä tietoakaan. Haluttiin vaan olla yhdessä ja se tuntui niin hyvältä, paremmalta kuin mikään muu. Oltiin umpirakastuneita, ihan niinkuin vieläkin. Meillä ei ollut kiire mihinkään.

Samana syksynä hankittiin ihana, täydellinen, kauan odotettu pieni musta Pomeranian -koiranpentu joka nimettiin Luna Auroraksi. Luna on meidän todellinen pieni aarre, en voisi enää kuvitellakaan elämää ilman Lunaa. Luna teki meistä perheen.

Miksi 2017?

Olen aina jostain syystä haaveillut häistä 2017. Seitsemän on mun onnen numero, syntymäpäiväni numero sekä nimipäiväni kuukauden numero. Se on aina ollut mulle tärkeä numero.
2017 vuonna olen aikuinen, 24 vuotias nainen mutten vielä lähellekään kolmekymppinen. Se ikä + naimisiinmeno tuntuu hyvältä yhtälöltä. Elämä edessä; teinivuodet takana. Mieskään ei vielä silloin ole ehtinyt täyttää kolmeakymmentä ja se on jotenkin vaan kiva juttu; Ollaan vielä "Young couple".
Hääpäiväksi olisin halunnut 7.7.2017, muttei se ole mahdollinen, koska sattuu olemaan kyseisenä vuonna perjantai. Haluttiin häät ehdottomasti heinäkuulle, joten vaihtoehdoiksi jäi joko 1.7, 8.7, 15.7, 22.7, tai 29.7. Haluttiin pysyä kuun alkupuolella, ettei sää mene tukahduttavan kuumaksi elokuuta lähennyttäessä, joten päätettiin suureksi päiväksemme 1.7.2017, joka on samalla rakkaan yhteisen kummityttömme 3-vuotis synttäripäivä. Mielettömän ihanaa ajatella, että hänkin varmaan muistaa sitten aina kummitädin ja -sedän vihkipäivän.<3

Loka-marraskuusta asti olen intoillut häistä, ja ajatellut asiaa vakavammin. Rakkaani ilmoitti marraskuussa, että hän haluaa ostaa mulle joululahjaksi unelmieni hääpuvun, jota olin ihaillut eBayssa. Silloin tajusin, että tästä kaikesta todella tulee totta puolentoista vuoden päästä.
Vaikka mekko tilattiinkin riskillä eBaysta, (ei ollut hinnalla pilattu), se vastasin hyvin kuvaa ja istui täydellisesti. Tilasin omien mittojeni mukaan (Suosittelen kaikille. Älkää käyttäkö myyjien ehdottamia valmiskokoja!) Eli rohkeasti vaan tilaamaan, jos tuntuu siltä että Se Oikea kolahtaa vastaan nettikaupassa!

Tässä The Dress (Kuva eBaysta)

Blogin nimi juontaa yllätys yllätys; Leevi and the Leaving'sin kappaleeseen Unelmia ja toimistohommia. Se kappale sopi tähän erityisen hyvin, koska on meille tärkeä ja muistuttaa seurustelun alkuajasta. Sitä kuunneltiin useinkin yhdessä, syystä unknown.
Muita meille tärkeitä kappaleita on ihan ykkösenä Chris Medinan What are words, ja itseasiassa blogin nimeksi piti tulla ensin juurikin What are words?, joka on mun mielestä aika hyvin kysytty kun alkaa tarkemmin pohtimaan. Se nimi oli kuitenkin jo varattu. Kappaleen koskettavuus on jotain niin aitoa ja syvää, huh.. Muistan, kun kuunneltiin sitä aina autossa ja pussailtiin. Tuleva mieheni lauloi mulle aina biisin loppulauseen; I'm forever keeping my angel close. Näistä syistä tulevaa häävalssia ei tarvinnut kauaa miettiä; se tulee olemaan ko. kappale.
Johanna Kurkelan rakkauslaulukin on meille mielettömän tärkeä, mutta se tuntuu olevan jokatoisen suomalaisen häävalssikappale, joten halusimme valita jonkun muun. Itseasiassa pyysin Johannaa häihimme esiintymään, se merkitsisi meille enemmän kuin mikään muu, mutta hän ei ole vastannut. Kiirettä varmasti pitää ja ymmärrän täysin, jos hän ei kerkeä tulla/ voi luvata mitään.
Jokatapauksessa, ajattelin tukea jotain opiskelijaa ja kysyä lähempänä häitä Sibelius-lukiosta, olisiko joku heleä- ja korkeaääninen, laulava ja pianoa soittava tulevaisuuden lupaus kiinnostunut tulemaan häihimme soittamaan pianoa (juhlasalin lavalla on iso piano) ja laulamaan mm. Johanna Kurkelaa sekä muita meille tärkeiden artistien biisejä. Se olisi ihan mieletöntä, livemusa on aina livemusa.

Juhlapaikalla on siis käyty ja se on varattu, Sipoon Hindsbyssä sijaitseva Byagården. Se tuntui heti hyvältä paikalta mm. oman rauhan takia. Pihaa ympäröi muhkea kuusiaita ja lähellä ei ole naapureita, joten juhlia saa vaikka aamuun asti. Lisäksi siellä on
tilava keittiö joka on meille ehdoton; halutaan tehä kaikki ruoat itse omalla porukalla. En malta odottaa, että päästään tulevana kesänä katsastamaan paikka kesäkunnossa!

Huh, tulipa kirjoitettua pitkä avausteksti. Tässä oli varmaan ihan tarpeeksi juttua blogin avaukseen ja esittelyyn. Häät 2017 - täältä tullaan kovaa vauhtia!

Pysykäähän kuulolla; seuraava postaus heti huomenna ja se koskee ainakin osin eilisiä häämessuja Helsingin Wanhassa satamassa, paljon kuvia tiedossa, sekä jännittynyttä pohdintaa läheisten pyytämisestä kaasojen ja bestmanien tehtäviin!

With love;
Wifey-to-be